LUKU 5 ⤠⤟ Kaatunut kaupunki
Aamun valjettua olimme törmänneet maanviljelijöiden kylään Veripuron varressa ja olin päättänyt ottaa riskin ja käydä ostamassa tarvikkeita kylmän ja nälässä vietetyn yön jälkeen. Emmehän me voisi jatkaa näin. “Jää sä odottamaan tänne. Piiloudu, jos kuka tahansa muu kuin mä tulee”, käskin Meliä jättäessäni hänet suuren aarniopuun juureen. “Mä käyn nopeasti ostamassa meille kaiken tarvittavan ja tulen sitten luoksesi pikimmiten, okei?” “Okei”, hän vastasi hermostuneena. Sitten lähdin kohti kylää päälläni laukkuun taiteltu kangas, jonka olin kiinnittänyt viitaksi kätkeäkseni veren ja ruhjeet. Meillä ei ollut enää rahaa, mutta meiltä löytyi vielä muutama hyvin arvokas koru. Tiesin, kuinka suuren riskin otin, mutta emme olisi pärjänneet ilman kunnollisia varusteita emmekä voisi liikkua ympäriinsä repeytyneissä, verisissä ja joen jäljiltä yhä märissä samettisissa vaatteissa. Astuin kylän ainoaan pieneen kauppaan ja huomasin säpsähtäväni kellon kilahdusta. Vaikka näyti...
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti