LUKU 45 ⤠⤟ Kirjasto
Koulun pihassa lapset juoksentelivat leikkimässä. Miltei ikävöin koulua, vaikken koskaan ollut edes käynyt tavallista koulua. Nojasin käsiini, vilkaisin Runea, joka makoili katolla vierelläni. “En voi uskoa, että olemme yhä turvassa. Että mä voin käydä kaupungissa…” Hän kohautti olkiaan. “Maastossa teitä jäljitettiin jatkuvasti, Shailoinissa ja Notjassa kävi älyttömän huono tuuri. Täällä te vain hukutte väkijoukkoon, ja niin kauan kuin pidät matalaa profiilia ja naamioidut hyvin, piirin on mahdoton paikantaa teitä”, hän järkeili, “Siis etenkin, kun Dyreian kaarti yrittää ajaa heitä pois.” “Kiitos kaikesta”, uskalsin sanoa. Hän vilkaisi minua yllättyneesti ja virnisti sitten pienesti. “Tietysti. Piiri on uhka myös Dyreialle ja meille Arrilenin pakolaisille, joten on etumme mukaista auttaa teitä.” “Ai, etkö muka istu katolla kanssani, koska olen hyvää juttuseuraa?” nauroin. “En tietenkään”, pilke kimalteli hänen silmissään. Oli mukavaa, että kulunut viikko oli tehnyt min...